RIKU KYLÄ

Photographer

Filtering by Tag: Tiimiakatemia

Uudet tuulet

Uudet tuulet puhaltavat ja vastaan tulee koko ajan uusia ja innostavia haasteita. Viritteillä on uutta yritysideaa, josta on jo parit pilotit tehty. Mööpelissä olemme vihdoin saaneet asioita jäsenneltyä ja järjesteltyä, kuten vastuualueet päätettyä. Minulle asettui tavaranhakuvastaavan rooli. Eli käytännössä organisoin mistäpäin maailmaa ja milloin kuskimme hakee liikkeeseen lisää tavaraa. Tässä minulla on vielä selkeästi petrattavaa, sillä viime keskiviikkona kuskin päivä venyi kuuteentoista tuntiin. Onneksi kuskillamme on hyvä työmentaliteetti: ”Töitä on tehtävä”. 

Kuitenkin kaikkein jännittävin haaste on myös kaikkein innostavin, sekä ehkä pelottavin, askel tuntemattomaan. Minut nimittäin nimitettiin tällä viikolla tiimiyrityksemme, Dynan, team leaderiksi!

Dynan koko alkuvuosi on ollut melko tahmainen ja suoraan sanoen rypemistä. Isoja projekteja ei oikeastaan ole ja itse olen ainakin elänyt uskossa, että ei oikeastaan ole minkäänlaisia töitä. Pari päivää sitten huomasin olleeni sen suhteen melko väärässä. Töitähän tehdään koko ajan, mutta kukaan ei kerro omista töistään muille ja työt tehdään yksin. Selkeä viestinnän ongelma ja mikäs tämä tällainen Tiimiakatemia on, jossa tehdään töitä yksin?

Valmentajamme Juha ehdotti nimitykseni jälkeen, että pitäisimme yhdessä palaveria ja sitä ennen minun olisi hyvä miettiä, mitkä ovat tavoitteisiin pääsymme esteitä tällä hetkellä. Noh, tuossa nyt tuli ainakin pari. Lisäksi tavoitteisiin pääsyä varmatikin estää kirjoitettujen tavoitteiden olemattomuus. Kaikilla on pään sisällä omat tavoitteet ja niitä on koitettu moneen kertaa summata tiimin tavoitteiksi, mutta ne tuntuvat olevan vain puhetta. Sitoutuminen näihin on vain puheen tasolla, eikä niitä ajatella ja tehdä töitä niiden eteen päivittäin.

Syksyllä meillä oli kova draivi päällä. Kaikki oli uutta ja oli kova kunnianhimo, oli kova innostus! Nyt tuo innostus on tiessään ja olemme tippuneet jonkinlaiseen kuoppaan. Kunnianhimoa on onneksi vielä! Kysymys kuuluukin, kuinka saada sama innostus takaisin ja saada tämä valtavan potentiaalin porukka puhaltamaan yhteen hiileen, kuitenkin siten että jokainen tekisi jotain, mistä kokee saavansa itselleen hyödyllisiä oppeja? Jaa-a, siinäpä vasta kysymys. On paljon helpompaa saada itselleen yksittäisiä keikkoja tehdä töitä ja kehittyä, kuin työllistää 13 eri asioista kiinnostunutta ihmistä kerralla. Mutta uskon, että siinä vaiheessa, kun saamme koko tiimin ison projektin vietyä maaliin niin se tunne on monta kertaa palkitsevampi, kuin yksittäisten pienien projektien maaliin saattaminen.

Rehellisesti sanottuna tämä koko tiimin johtajuus keissi tuntuu tyhjän päälle astumiselta. Ei sillä, ettenkö olisi jos jonkinlaisissa johtajatehtävissä ollut aiemminkin. Seurakunnan hommissa sain pitää omaa liikuntakerhoa, isosena toimiessani olin ryhmänjohtaja, armeijassakin minulla oli ryhmäni johdettavana. Mutta tämä on erilaista. Nyt johdettavana on kasa kanssani vertaisia nuoria yrittäjiä sekä liiketoiminta. Loppuvuosi 2019 tulee siis varmasti sisältämään paljon oppeja ja paljon virheitä. Tällaisiten tunteiden takia kai nämä Tiimiakatemian lentävät lauseet kuten ”Mitä tekisit, jos uskaltaisit” ovatkin syntyneet.

Kuvauspuolelle tuodaan myös vähän uutta ilmettä. Kumpulaisen Oiva nimittäin loi minulle kokonaan uudet käyntikortit. Aika mageet, häh?

Avaus

Uusi vuosi, uudet visiot, toivottavasti myös uudet kujeet. 

Joululomalta palattua oli todella stressaantunut fiilis. Oli ollut aikaa ajatella ja reflektoida omaa tekemistä. Mitä asioita tekee tällä hetkellä? Miksi tekee niitä asioita? Mitä asioita pitäisi tehdä? Mikään ei oikein tuntunut menevän kohdalleen. Koko syksykin oli ollut aivan hullunmyllyä. Aloitin uudessa oppimisympäristössä, olin mukana perustamassa uutta yritystä, aloitin huonekaluliikkeen kokopäiväisen pyörittämisen, muutin uuteen kotiin, listaa voisi jatkaa loputtomiin. Parasta syksyssä oli kuitenkin kaikki ihmiset, joihin tutustuin. 

Tuon kaiken keskellä omat määränpäät olivat hälvenneet ja tuntui, että sekoili eteenpäin ilman suuntaa. Siinäpä varmastikin suurin syy tämän blogin perustamiselle. Haluan paikan, jossa voin reflektoida omaa tekemistä ja purkaa fiiliksiä. Lisäksi tämä blogi tulee olemaan Tiimiakatemia -termein ”oppimisen frontstageni”, mikä tarkoittaa sitä, että tulen jakamaan tänne paljon materiaalia Tiimiakatemia projektien arjesta sekä niiden tuomia oppeja. Mahdollisesti myös reflektio tekstejä lukemistani kirjoista. 

Loman aikana pohdintaan kuluttamanani aikana sain taas hieman kirkastettua itselleni tavoitteita ja loinkin niitä hieman keväälle. 

1.    Haluan keskittyä enemmän kuvaukseen ja kirjoittamiseen. Tämä blogi tukee siinä hyvin, saan vapaasti kirjoittaa ja olisikin mukavaa saada palautetta aina, jos kirjoitukset herättää minkäänlaisia tunteita. Myös kuvia varmasti jaan tänne projekteista, sekä retkiltä. Yksi kevään suuri tavoite on saada kuvata ja kirjoittaa freelancerina artikkeli jollekin lehdelle. Olisko sulla mulle tähän keissi?

2.    Viime syksyn lopulla luin myös kirjan ”Voittamisen anatomia”, jossa keskityttiin paljon kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Sen innoittamana pyrin ottamaan kuluvan kevään aikana oman hyvinvointini paremmin huomioon, sillä viime syksynä tuli kysyttyä itseltä hieman liian monta kertaa ”Miksi teen itselleni näin?”

3.    Kolmas tavoite olisi saada myytyä itselle työt ensi kesäksi valmiiksi, että kesällä voisi vain suorittaa, eikä tarvitsisi soitella asiakkaita läpi ja toivoa, että oispa töitä. 

Eipä tässä kai muuta, toivottavasti jaksan pitää blogia aktiivisena ja teksti on hyvä lopettaa epätarkkaan kuvaan itsestäni.

IMG_2686.JPG