RIKU KYLÄ

Photographer

Retkeni Slushissa - 4 vuotta pöhinää

Kysyin ehdotuksia kirjoitusaiheista somessa ja yhdeksi aiheeksi putkahti valokuvaaminen Slushissa. Siinäpä aihe, josta kirjoitan mielelläni, sillä tapahtumassa toimiminen on tuonut paljon asioita elämääni. Hirveästi en kuvausseikoista välttämättä osaa kirjoittaa, mutta pystyn kertoa mitä olen tehnyt eri vuosi ja mitä Slush on antanut minulle. 

Retkeni Slushin parissa alkoi 2015 elokuussa, kun olin menossa kaverin tupareihin Tampereelle. Reitti kulki Helsingin kautta, sillä kimppakyytini oli lähdössä sieltä. Ennen kyydin lähtöä olin päättänyt piipahtaa Slushin talkoissa Roihupellossa Sun Effectsin varastolla. Siellä päädyin kasaamaan valaisimia vanhoista elektroniikkakomponenteista, joita kasailin parisen tuntia. Lähtöä tehdessäni kysyin 

”Miten voisin olla enemmän mukana? ”

-”Mitä haluaisit tehdä?”

”No, mä tykkään kuvata. Olisiko kuvaustiimissä tilaa?”

Minut ohjattiin Henri Sipilän luo, joka pienen jutustelun jälkeen toivotti minut tervetulleeksi kuvaustiimiin. Olin aivan onnesta soikeana.

 Koko syksy oli täynnä odotusta ja jännitystä. Odotus kuitenkin palkittiin lopulta marraskuun loppupuolella, kun kaksipäiväinen tapahtuma vihdoin starttasi! Tiimissä oli ihan huikeita tyyppejä ja tuntui että kaikkien kanssa tuli todella nopeasti juttuun. Järvenpää oli heti alkanut vallata alaa Slushissa, kun meitä Järvenpää-squadin edustajia oli jopa 3 minun lisäkseni! Näitä henkilöitä olivat Otto Jahnukainen, Olli Salmi ja Joonas Linkola, kaikki minulle entuudestaan tuttuja ja varmasti yksi syy miksi olo tiimissä tuntuikin niin kotoisalta heti. 

 Itse tapahtuma oli aivan mieletön kokemus. Kuin kahden päivän juoksumaraton avaruussumussa irrallaan kaikesta muusta maailmasta. Ja sitten se oli ohi. Tapahtuman aikana ehti kuvata tuhansia ruutuja, joista osasta tehtiin taulujakin tuleviin tapahtumiin sekä tutustua uusiin ihmisiin ja luoda hauskoja sisäpiirin vitsejä aivan liian paljon. Kaiken lisäksi tänä vuonna pääsin ikuistamaan koko vapaaehtoisporukan ryhmäkuvan, sen jälkeen en olekkaan päässyt kuvaamaan yhtä isoa porukkaa yhteen kuvaan. Ja tuskin pääsenkään. Kuitenkin tästä tapahtumasta tärkein anti oli Henrin minulle team leadina antama positiivinen palaute toiminnastani. Se on ollut varmasti yksi suurimmista eteenpäin potkijoista aikoinaan, kun aloin valokuvaamaan yrittäjänä. Kiitos siitä Henri.

Näyttökuva 2019-01-21 kello 17.16.11.png

2016 oli jo uuden tiimin ja uusien kujeiden aikaa Slushin kuvauksessa omalta osalta. Tällöin team leadiksi oli valikoitunut ystäväni Joonas Linkola, joten eipä ollut ongelmia päästä rekrytyksi sisään tiimiin. Vuonna 2016 valokuvaustehtäväni painottuivat etukäteen järjestettyihin tapahtumiin kuten Talk the Talkiin ja vapaaehtoisten valokuvaukseen. Vapaaehtoisia kuvatessa todellakin kysyttiin kestävyyttä, sillä heitä oli jopa 2500 ja kuvasin melkein kaikki yksin 10sek/hlö vauhdilla. Yhdessä välissä piti ojentaa kamera Janille, kun jatkuva kameran nostelu alkoi polttaa kyljissä liikaa. Sinä vuonna tutustuin myös moneen muuhun mahtavaan kuvaajaan, joiden kanssa en välttämättä olisi minkäänlaisessa kontaktissa ilman Slushissa luotuja kontakteja.

 Vuosi 2017 oli ehdottomasti fyysisesti rankin tähän astisista. Aloitimme Slushimme Oton kanssa jo maanantai-iltana, kun olimme kuvaamassa Slush Musicin pre-partyja. Kevyt kuvauskeikka alle ja tiistaina pääsi jo kunnolla toimeen, kun Slush Music alkoi. Tällöin meillä oli team leadina Konsta Linkola, joka hoiti homman myös kunnialla kotiin, niin kuin kaikki aikasemmatkin! Music kesti kaksi päivää, jonka jälkeen vielä virallinen Slush kesti 2 päivää lisää. Yhteensä tuli siis kuvattua ja editoitua 5 päivää putkeen! Tämä oli varmastikin kaikista Slusheista, joissa olen ollut osallisena, näyttävin ja isoin!

 Viimeisimmässä Slushissa meininki tuntui jo vähän väsyneeltä. Tuntui melkein, ettei saa enää hirveästi mitään uutta irti ja ehkä kuluissakin oltiin himmailtu tänä vuonna, en tiedä. Kuitenkin meillä oli taas kerran huippu team leadi, Arttu Lahti, sekä hauskaa kuvausporukan kanssa. On hauskaa huomata, kuinka nopeasti porukka voi ryhmäytyä, kunhan on jokin asia mikä yhdistää. Ja pääsinpähän vihdoin katonrajaan kuvaamaan! 

Slush_2018_c_Riku_Kylä-2128.jpg

Kun katson taaksepäin kokemuksiani Slushin parissa, en voi kuin olla tyytyväinen, että hyppäsin tähän junaan mukaan vuonna 2015. Todella paljon ihmisiä, paljon naurua, paljon oppeja ja koppeja, sekä aina Slushin päätyttyä mieli täynnä energiaa tehdä asioita isommin ja paremmin, kuin mitä olen aikaisemmin tehnyt. Slush on iso todistus siitä, että yksin on vaikeaa saavuttaa mitään isoa, mutta yhdessä tehdessä tapahtuu mahtavia juttuja! Vaikka en suoraan ole ikinä saanut pennin pyörylää itse Slushin kuvaamisesta, niin se ei ole minua haitannut. Tästä on tullut minulle sanoisinko rakas harrastus, jonka pariin on aina mukava palata kerran vuodessa.

Saas nähdä mistä asemasta löydän itseni kuvaamassa ensi vuonna, vai olisiko 2019 Rikun vuosi olla leadina auttamassa muita heidän parhaaseen suoritukseensa? Aika näyttää, mutta laitetaanpa vielä lopuksi kuva meikäläisestä 2018 kuvaamasta. Tämän kuvan ikuisti Helstenin Jussi!