RIKU KYLÄ

Photographer

Uudet tuulet

Uudet tuulet puhaltavat ja vastaan tulee koko ajan uusia ja innostavia haasteita. Viritteillä on uutta yritysideaa, josta on jo parit pilotit tehty. Mööpelissä olemme vihdoin saaneet asioita jäsenneltyä ja järjesteltyä, kuten vastuualueet päätettyä. Minulle asettui tavaranhakuvastaavan rooli. Eli käytännössä organisoin mistäpäin maailmaa ja milloin kuskimme hakee liikkeeseen lisää tavaraa. Tässä minulla on vielä selkeästi petrattavaa, sillä viime keskiviikkona kuskin päivä venyi kuuteentoista tuntiin. Onneksi kuskillamme on hyvä työmentaliteetti: ”Töitä on tehtävä”. 

Kuitenkin kaikkein jännittävin haaste on myös kaikkein innostavin, sekä ehkä pelottavin, askel tuntemattomaan. Minut nimittäin nimitettiin tällä viikolla tiimiyrityksemme, Dynan, team leaderiksi!

Dynan koko alkuvuosi on ollut melko tahmainen ja suoraan sanoen rypemistä. Isoja projekteja ei oikeastaan ole ja itse olen ainakin elänyt uskossa, että ei oikeastaan ole minkäänlaisia töitä. Pari päivää sitten huomasin olleeni sen suhteen melko väärässä. Töitähän tehdään koko ajan, mutta kukaan ei kerro omista töistään muille ja työt tehdään yksin. Selkeä viestinnän ongelma ja mikäs tämä tällainen Tiimiakatemia on, jossa tehdään töitä yksin?

Valmentajamme Juha ehdotti nimitykseni jälkeen, että pitäisimme yhdessä palaveria ja sitä ennen minun olisi hyvä miettiä, mitkä ovat tavoitteisiin pääsymme esteitä tällä hetkellä. Noh, tuossa nyt tuli ainakin pari. Lisäksi tavoitteisiin pääsyä varmatikin estää kirjoitettujen tavoitteiden olemattomuus. Kaikilla on pään sisällä omat tavoitteet ja niitä on koitettu moneen kertaa summata tiimin tavoitteiksi, mutta ne tuntuvat olevan vain puhetta. Sitoutuminen näihin on vain puheen tasolla, eikä niitä ajatella ja tehdä töitä niiden eteen päivittäin.

Syksyllä meillä oli kova draivi päällä. Kaikki oli uutta ja oli kova kunnianhimo, oli kova innostus! Nyt tuo innostus on tiessään ja olemme tippuneet jonkinlaiseen kuoppaan. Kunnianhimoa on onneksi vielä! Kysymys kuuluukin, kuinka saada sama innostus takaisin ja saada tämä valtavan potentiaalin porukka puhaltamaan yhteen hiileen, kuitenkin siten että jokainen tekisi jotain, mistä kokee saavansa itselleen hyödyllisiä oppeja? Jaa-a, siinäpä vasta kysymys. On paljon helpompaa saada itselleen yksittäisiä keikkoja tehdä töitä ja kehittyä, kuin työllistää 13 eri asioista kiinnostunutta ihmistä kerralla. Mutta uskon, että siinä vaiheessa, kun saamme koko tiimin ison projektin vietyä maaliin niin se tunne on monta kertaa palkitsevampi, kuin yksittäisten pienien projektien maaliin saattaminen.

Rehellisesti sanottuna tämä koko tiimin johtajuus keissi tuntuu tyhjän päälle astumiselta. Ei sillä, ettenkö olisi jos jonkinlaisissa johtajatehtävissä ollut aiemminkin. Seurakunnan hommissa sain pitää omaa liikuntakerhoa, isosena toimiessani olin ryhmänjohtaja, armeijassakin minulla oli ryhmäni johdettavana. Mutta tämä on erilaista. Nyt johdettavana on kasa kanssani vertaisia nuoria yrittäjiä sekä liiketoiminta. Loppuvuosi 2019 tulee siis varmasti sisältämään paljon oppeja ja paljon virheitä. Tällaisiten tunteiden takia kai nämä Tiimiakatemian lentävät lauseet kuten ”Mitä tekisit, jos uskaltaisit” ovatkin syntyneet.

Kuvauspuolelle tuodaan myös vähän uutta ilmettä. Kumpulaisen Oiva nimittäin loi minulle kokonaan uudet käyntikortit. Aika mageet, häh?

Akatemian aivopestävänä

Tiimiakatemian sisäisen koulutusohjelman, Aivopesulan, ensimmäinen osa pidettiin tällä viikolla keskiviikosta perjantaihin leirikeskus Törmälässä, Rautalammilla. Jokaisesta osuuskunnasta koulutusohjelmaan osallistui neljä henkilöä paitsi meidän tiimistä, Dynasta, osallistujia oli vain kaksi, Paula ja minä. Oli mukavaa päästä hetkeksi pois kaupungin vilskeestä hieman lähemmäs luontoa ja katettujen pöytien ääreen. Tarjolla oli hyvää kotiruokaa ja sitä oli paljon!

 Koko Aivopesulalla on kuusi tavoitetta:

1.     Lisätä tietoa ja ymmärrystä Tiimiakatemian toiminnan periaatteista, toiminnasta ja visiosta.

2.     Innostaa ja sparrata tiimiyrittäjiä kehittämään oman tiimiyrityksensä toimintaa

3.     Opastaa osanottajia käyttämään TA:n oppimisen työkaluja ja menetelmiä.

4.     Kehittää tiimiyrittäjien johtamistaitoja.

5.     Kehittää taitoja ymmärtää tätä päivää ja katseen siirtäminen tulevaisuuteen.

6.     Sielun sparraaminen markkinoinnille ja myynnille.

Tämä koulutuskerta painottui vahvasti keväällä tehtävään koulutusmatkaamme Romaniaan. Lähdimmekin ihan alusta asti pohtimaan, mitä asioita tulee ottaa huomioon, kun vajaa 100 päinen yhteisö lähtee rullaamaan trendikkäästi maateitse Euroopan halki kohti Romaniassa järjestettävää Learning Circusta.

Huomioon otettavia asioita nousi esille monia: pelisäännöt ja tavoitteet, reitti- ja kulkuneuvovaihtoehdot, kongressipaikka, turvallisuus, sisäinen ja ulkoinen viestintä, media suhteet sekä kuinka saada tämä kaikki näkymään TA:n rekryssä ja TA:n alumneille.

Näiden ympärille loimme projektiryhmän, jonka johtajaksi valittiin demokraattisella äänestyksellä Esa, joka onkin varmasti juuri oikea henkilö hoitamaan tätä! Kova luotto Esaan.  Itse ajauduin ulkoisen viestinnän ryhmään ja luulen, että se tulee varmasti antamaan hyviä oppeja tämän kevään aikana. Maanantaina luodaan markkinointisuunnitelma yhdessä Sampsan ja Vilin kanssa.

Tässä vaiheessa muistiinpanoja selatessa huomaa taas, että niiden tekeminen on itsellä todellinen kehityskohde. Nytkin on monta sivua muistiinpanoja, mutta niitä saisi olla vielä monta sivua lisää. Kehitettävää siis löytyy. Kuitenkin tekemämme motorolan jälkeen on helppo vetää jonkinlaisia johtopäätöksiä koulutuskerran opeista.

 Kävimme läpi, mitkä asiat menivät huonosti. Näitä olivat turha toisto, yksityiskohtiin puuttuminen ja suunnitelmallisuus. Nämä kaikki kolme vaikuttavat negatiivisesti tehokkuuteen ja kuluttavat turhaan aikaa. Yksityiskohdat voidaan hioa kuntoon, kunhan kokonaisuus on suurin piirtein kasassa ja suunnitelmallisuus tehostaa työn tekoa, kun voi vaan suorittaa suunnitelmaa.

 Oppeja kertyi myös. Yleensä työskentelemme vain omissa tiimeissämme ja nyt kun pääsimme sekoittumaan, löytyi jokaisesta aivan uudenlaista potentiaalia ja uusia puolia. Erilaisuus ja muutos on voimaa! Vaikka listasimme tehokkuuteemme negatiivisesti vaikuttavia asioita menneen huonosti, niin toimimme kokonaisuutena varsin tehokkaasti ja se oli varmastikin kirkkaan tavoitteemme ansiota. Haluamme saada toteutettua kaikkien aikojen opintomatkan, joka ylittää kaikkien odotukset!

 Käytäntöön vietäväksi jää 5x miksi -tekniikka. Kysymällä itseltään aina viisi kertaa miksi, paneutuu todella syvälle ongelmaan ja suorastaan pakottaa näkemään ne. Lisäksi koulutuskerralla kokemani yhteisön voima muistutti minulta jo unohtuneesta yhteisön tärkeydestä. Viimeksi koin tällaista yhteisöllisyyden tunnetta seurakunnalla pyöriessäni ja suuren ihmisporukan kanssa hyvässä meiningissä työskennellessä. Se vain tuntuu hyvältä ja ajaa tekemään enemmän asioita. Haluan olla mukana vahvistamassa yhteisöllisyyttä Akatemialla ja Dynassa!

 Lopuksi taas kuva kirkkaalta pakkaspäivältä. 

DJI_0384.jpg

Retkeni Slushissa - 4 vuotta pöhinää

Kysyin ehdotuksia kirjoitusaiheista somessa ja yhdeksi aiheeksi putkahti valokuvaaminen Slushissa. Siinäpä aihe, josta kirjoitan mielelläni, sillä tapahtumassa toimiminen on tuonut paljon asioita elämääni. Hirveästi en kuvausseikoista välttämättä osaa kirjoittaa, mutta pystyn kertoa mitä olen tehnyt eri vuosi ja mitä Slush on antanut minulle. 

Retkeni Slushin parissa alkoi 2015 elokuussa, kun olin menossa kaverin tupareihin Tampereelle. Reitti kulki Helsingin kautta, sillä kimppakyytini oli lähdössä sieltä. Ennen kyydin lähtöä olin päättänyt piipahtaa Slushin talkoissa Roihupellossa Sun Effectsin varastolla. Siellä päädyin kasaamaan valaisimia vanhoista elektroniikkakomponenteista, joita kasailin parisen tuntia. Lähtöä tehdessäni kysyin 

”Miten voisin olla enemmän mukana? ”

-”Mitä haluaisit tehdä?”

”No, mä tykkään kuvata. Olisiko kuvaustiimissä tilaa?”

Minut ohjattiin Henri Sipilän luo, joka pienen jutustelun jälkeen toivotti minut tervetulleeksi kuvaustiimiin. Olin aivan onnesta soikeana.

 Koko syksy oli täynnä odotusta ja jännitystä. Odotus kuitenkin palkittiin lopulta marraskuun loppupuolella, kun kaksipäiväinen tapahtuma vihdoin starttasi! Tiimissä oli ihan huikeita tyyppejä ja tuntui että kaikkien kanssa tuli todella nopeasti juttuun. Järvenpää oli heti alkanut vallata alaa Slushissa, kun meitä Järvenpää-squadin edustajia oli jopa 3 minun lisäkseni! Näitä henkilöitä olivat Otto Jahnukainen, Olli Salmi ja Joonas Linkola, kaikki minulle entuudestaan tuttuja ja varmasti yksi syy miksi olo tiimissä tuntuikin niin kotoisalta heti. 

 Itse tapahtuma oli aivan mieletön kokemus. Kuin kahden päivän juoksumaraton avaruussumussa irrallaan kaikesta muusta maailmasta. Ja sitten se oli ohi. Tapahtuman aikana ehti kuvata tuhansia ruutuja, joista osasta tehtiin taulujakin tuleviin tapahtumiin sekä tutustua uusiin ihmisiin ja luoda hauskoja sisäpiirin vitsejä aivan liian paljon. Kaiken lisäksi tänä vuonna pääsin ikuistamaan koko vapaaehtoisporukan ryhmäkuvan, sen jälkeen en olekkaan päässyt kuvaamaan yhtä isoa porukkaa yhteen kuvaan. Ja tuskin pääsenkään. Kuitenkin tästä tapahtumasta tärkein anti oli Henrin minulle team leadina antama positiivinen palaute toiminnastani. Se on ollut varmasti yksi suurimmista eteenpäin potkijoista aikoinaan, kun aloin valokuvaamaan yrittäjänä. Kiitos siitä Henri.

Näyttökuva 2019-01-21 kello 17.16.11.png

2016 oli jo uuden tiimin ja uusien kujeiden aikaa Slushin kuvauksessa omalta osalta. Tällöin team leadiksi oli valikoitunut ystäväni Joonas Linkola, joten eipä ollut ongelmia päästä rekrytyksi sisään tiimiin. Vuonna 2016 valokuvaustehtäväni painottuivat etukäteen järjestettyihin tapahtumiin kuten Talk the Talkiin ja vapaaehtoisten valokuvaukseen. Vapaaehtoisia kuvatessa todellakin kysyttiin kestävyyttä, sillä heitä oli jopa 2500 ja kuvasin melkein kaikki yksin 10sek/hlö vauhdilla. Yhdessä välissä piti ojentaa kamera Janille, kun jatkuva kameran nostelu alkoi polttaa kyljissä liikaa. Sinä vuonna tutustuin myös moneen muuhun mahtavaan kuvaajaan, joiden kanssa en välttämättä olisi minkäänlaisessa kontaktissa ilman Slushissa luotuja kontakteja.

 Vuosi 2017 oli ehdottomasti fyysisesti rankin tähän astisista. Aloitimme Slushimme Oton kanssa jo maanantai-iltana, kun olimme kuvaamassa Slush Musicin pre-partyja. Kevyt kuvauskeikka alle ja tiistaina pääsi jo kunnolla toimeen, kun Slush Music alkoi. Tällöin meillä oli team leadina Konsta Linkola, joka hoiti homman myös kunnialla kotiin, niin kuin kaikki aikasemmatkin! Music kesti kaksi päivää, jonka jälkeen vielä virallinen Slush kesti 2 päivää lisää. Yhteensä tuli siis kuvattua ja editoitua 5 päivää putkeen! Tämä oli varmastikin kaikista Slusheista, joissa olen ollut osallisena, näyttävin ja isoin!

 Viimeisimmässä Slushissa meininki tuntui jo vähän väsyneeltä. Tuntui melkein, ettei saa enää hirveästi mitään uutta irti ja ehkä kuluissakin oltiin himmailtu tänä vuonna, en tiedä. Kuitenkin meillä oli taas kerran huippu team leadi, Arttu Lahti, sekä hauskaa kuvausporukan kanssa. On hauskaa huomata, kuinka nopeasti porukka voi ryhmäytyä, kunhan on jokin asia mikä yhdistää. Ja pääsinpähän vihdoin katonrajaan kuvaamaan! 

Slush_2018_c_Riku_Kylä-2128.jpg

Kun katson taaksepäin kokemuksiani Slushin parissa, en voi kuin olla tyytyväinen, että hyppäsin tähän junaan mukaan vuonna 2015. Todella paljon ihmisiä, paljon naurua, paljon oppeja ja koppeja, sekä aina Slushin päätyttyä mieli täynnä energiaa tehdä asioita isommin ja paremmin, kuin mitä olen aikaisemmin tehnyt. Slush on iso todistus siitä, että yksin on vaikeaa saavuttaa mitään isoa, mutta yhdessä tehdessä tapahtuu mahtavia juttuja! Vaikka en suoraan ole ikinä saanut pennin pyörylää itse Slushin kuvaamisesta, niin se ei ole minua haitannut. Tästä on tullut minulle sanoisinko rakas harrastus, jonka pariin on aina mukava palata kerran vuodessa.

Saas nähdä mistä asemasta löydän itseni kuvaamassa ensi vuonna, vai olisiko 2019 Rikun vuosi olla leadina auttamassa muita heidän parhaaseen suoritukseensa? Aika näyttää, mutta laitetaanpa vielä lopuksi kuva meikäläisestä 2018 kuvaamasta. Tämän kuvan ikuisti Helstenin Jussi!

Avaus

Uusi vuosi, uudet visiot, toivottavasti myös uudet kujeet. 

Joululomalta palattua oli todella stressaantunut fiilis. Oli ollut aikaa ajatella ja reflektoida omaa tekemistä. Mitä asioita tekee tällä hetkellä? Miksi tekee niitä asioita? Mitä asioita pitäisi tehdä? Mikään ei oikein tuntunut menevän kohdalleen. Koko syksykin oli ollut aivan hullunmyllyä. Aloitin uudessa oppimisympäristössä, olin mukana perustamassa uutta yritystä, aloitin huonekaluliikkeen kokopäiväisen pyörittämisen, muutin uuteen kotiin, listaa voisi jatkaa loputtomiin. Parasta syksyssä oli kuitenkin kaikki ihmiset, joihin tutustuin. 

Tuon kaiken keskellä omat määränpäät olivat hälvenneet ja tuntui, että sekoili eteenpäin ilman suuntaa. Siinäpä varmastikin suurin syy tämän blogin perustamiselle. Haluan paikan, jossa voin reflektoida omaa tekemistä ja purkaa fiiliksiä. Lisäksi tämä blogi tulee olemaan Tiimiakatemia -termein ”oppimisen frontstageni”, mikä tarkoittaa sitä, että tulen jakamaan tänne paljon materiaalia Tiimiakatemia projektien arjesta sekä niiden tuomia oppeja. Mahdollisesti myös reflektio tekstejä lukemistani kirjoista. 

Loman aikana pohdintaan kuluttamanani aikana sain taas hieman kirkastettua itselleni tavoitteita ja loinkin niitä hieman keväälle. 

1.    Haluan keskittyä enemmän kuvaukseen ja kirjoittamiseen. Tämä blogi tukee siinä hyvin, saan vapaasti kirjoittaa ja olisikin mukavaa saada palautetta aina, jos kirjoitukset herättää minkäänlaisia tunteita. Myös kuvia varmasti jaan tänne projekteista, sekä retkiltä. Yksi kevään suuri tavoite on saada kuvata ja kirjoittaa freelancerina artikkeli jollekin lehdelle. Olisko sulla mulle tähän keissi?

2.    Viime syksyn lopulla luin myös kirjan ”Voittamisen anatomia”, jossa keskityttiin paljon kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Sen innoittamana pyrin ottamaan kuluvan kevään aikana oman hyvinvointini paremmin huomioon, sillä viime syksynä tuli kysyttyä itseltä hieman liian monta kertaa ”Miksi teen itselleni näin?”

3.    Kolmas tavoite olisi saada myytyä itselle työt ensi kesäksi valmiiksi, että kesällä voisi vain suorittaa, eikä tarvitsisi soitella asiakkaita läpi ja toivoa, että oispa töitä. 

Eipä tässä kai muuta, toivottavasti jaksan pitää blogia aktiivisena ja teksti on hyvä lopettaa epätarkkaan kuvaan itsestäni.

IMG_2686.JPG